Vuosi on vaihtunut. Nyt on 2020. Siitä on 20 vuotta, kun toinen lapsistani oli 8 kuukauden ikäinen. Muistan, että olimme vanhempieni luona, ja kuvasin videokameralla iltakahdeksalta, kun hän nukkui suloista iltauntaan. Nyt hän nukkuu tuolla olohuoneessamme vieraanamme, paljon kokeneena, elämän muovaamana. Ei suinkaan suotuisinta tietä. Hetki sitten vessan kelmeässä valossa näin suonikkaat  käteni ja ymmärsin, että ei enää paljoa vaadita kun vanhuus on läsnä tässäkin koskevissa, johan se muistuttaa olevansa tulossa, kolkuttaa nurkan takana mokomakin ryökäle. Ei sitä vaivoineen tänne vielä kaivattaisi! Jotta tämä uusi vuosi alkaisi edellisvuosiaan paremmin, monen oleellisen asian ja tekijän olisi muututtava tai kadottava kuin pieru saharaan.  Saas nähdä nyt sitten.